Koirat eivät valitettavasti opi hajuetsintää tuotteen nimien taikka pullojen etikettien perusteella. Ne oppivat hajun, joka lähteestä haihtuu ympäröivään ilmaan. Siksi hajulähteen sisältö on erittäin tärkeässä roolissa: jos sisältö vaihtelee ohjaajan tietämättä, koira voi oppia aivan eri asian kuin mitä ohjaaja luulee sille opettavansa.
Mitä hydrolaatti oikeastaan on?
Hydrolaatti eli hydrosoli syntyy höyrytislauksessa. Kasvimateriaalin läpi johdetaan vesihöyryä, joka kuljettaa mukanaan kasvin haihtuvia yhdisteitä. Höyry jäähdytetään takaisin nesteeksi, ja astiaan erottuu kaksi osaa: Veteen liukenematon eteerinen öljy ja sen alle jäävä tislausvesi. Tuo vesi on tuntemamme hydrolaatti.
Hydrolaatti ei ole niinkään laimennettua eteeristä öljyä, vaan oma höyrytislauksen sivutuote. Siihen päätyvät vain veteen edes hieman liukenevat yhdisteet, ja niitäkin hyvin pieniä määriä: haihtuvien aineiden kokonaismäärä on tyypillisesti promillen luokkaa, kun eteerisessä öljyssä samat aineet ovat käytännössä koko öljyn sisältö.
Tämän takia hydrolaatti tuoksuu heikommalta ja hieman eri tavalla kuin eteerinen öljy: vesiliukoisimmat yhdisteet sekoittuvat veteen, kun taas huonosti liukenevat jäävät öljyyn. Hydrolaatti on myös lähes pelkkää vettä, joten pilaantuminen voi tapahtua verrattain nopeasti ja avatut pullot vuotavat aina jonkin verran kohdehajua myös pullon ulkopuolelle. Tästä syystä hydrolaatit tulisi säilyttää tiiviisti suljettuna kylmässä ja noudattaa valmistajan antamia parasta ennen -päiväyksiä. Samasta syystä joihinkin kaupallisiin tuotteisiin saatetaan lisätä säilöntäaineita parantamaan tuotteen säilyvyyttä.
Mistä eukalyptus- ja laventelihydrolaatit tyypillisesti koostuvat?
Eukalyptus. Eteerisen öljyn pääaine on eukalyptoli eli 1,8-sineoli, jota on öljystä usein yli kaksi kolmasosaa. Se liukenee veteen sen verran, että siitä tulee myös hydrolaatin tunnusomaisin yhdiste. Mukana on pieniä määriä muita kasviperäisiä aineita, kuten α-terpineolia ja terpinen-4-olia.
Laventeli. Laventeliöljyn pääaineet ovat linaloli ja linalyyliasetaatti, mutta hydrolaatissa tilanne muuttuu: linaloli liukenee veteen hyvin, kun taas linalyyliasetaatti hajoaa kuumassa vedessä linaloliksi ja etikkahapoksi. Siksi laventelihydrolaatin haju rakentuu käytännössä linalolin varaan.
Tislauksesta jää mukaan myös hyvin pieniä määriä metanolia sekä etikka- ja muurahaishappoa joka on täysin normaalia. Ne ovat yleensä merkki siitä, että tuote on aidosti tislattu kasvimateriaalista.
Merkittävät yhdisteet kohdehajuissa
Koira ei haista itse nestettä vaan niitä molekyylejä, jotka haihtuvat kohteen ympäröivään ilmaan. Hajuetsinnän kannalta merkitystä on kolmella asialla:
- Pääyhdiste. Eukalyptushydrolaatissa 1,8-sineoli, laventelihydrolaatissa yleensä linaloli.
- Sivuyhdisteet. Pienet määrät muita kasviperäisiä aineita muokkaavat hajun ”sävyä”.
- Kaikki muu pullossa. Säilöntäaineet ja liuottimet ovat myös osa hajua, vaikka niitä ei välttämättä mielletä kohdehajuiksi. Joissain tapauksissa nämä saattavat olla huomattavasti suuremmassa roolissa kuin nopeasti ajateltuna saattaisi kuvitella.
Koira ei erottele yhdisteitä ja epäpuhtauksia niin kuin ainesosaluettelo tekee vaan oppii sen hajukuvan, jonka lähde luovuttaa ilmaan. Jotkin yhdisteet höyrystyvät ilmaan paljon voimakkaammin kuin toiset, ja tästä syystä pelkkä pitoisuus ei välttämättä kerro suoraan tietyn osakomponentin vaikutusta varsinaiseen hajukuvaan.
Kymmenen tuotetta, kymmenen eri sisältöä
Suomalaistutkimuksessa (Turunen ym. 2024) selvitettiin, kuinka laimeaa eukalyptushydrolaattia koulutetut koirat pystyvät havaitsemaan. Samassa yhteydessä analysoitiin kymmenen kaupallisen eukalyptushydrolaatin koostumus. Eukalyptolia (1,8-sineolia) löytyi tuotteista hyvin poikkeavia määriä:
- Mitattavissa olleet pitoisuudet erosivat toisistaan yli 50-kertaisesti.
- Kolmessa tuotteessa kymmenestä 1,8-sineolia ei havaittu käytännössä lainkaan.
- Viidessä tuotteessa oli säilöntäaineena käytettävää bentsyylialkoholia (tuotteet B,C,G,H,K) moninkertaisesti enemmän kuin 1,8-sineolia. Osassa ero oli yli tuhatkertainen.
Yhdessä tuotteessa oli runsaasti 1,8-sineolia, mutta myös runsaasti liuotinta (Polyetyleeniglykoli, PEG), eikä siitä löytynyt tislaukselle tyypillisiä merkkiaineita. Tuote vaikuttaisi olevan eteeristä öljyä sekoitettuna veteen, eikä ”oikea” tislattu hydrolaatti. PEG:tä ei synny tislauksessa, ja muiden tuotteiden bentsyylialkoholit osuvat hyvin lähelle tyypillistä kosmetiikkateollisuuden säilöntäainetasoa kokonaispitoisuuden osalta.
Erot eivät välttämättä tarkoita, että tuotteet olisivat alun perin olleet huonoja. 1,8-sineoli on tuotteen ainesosista haihtuvin, joten sitä katoaa varastoinnin aikana ja pitoisuuteen vaikuttavat myös kasvilaji sekä tislaustapa. Ostajan kannalta lopputulos on kuitenkin sama: pullon sisältöä ei voi päätellä etiketistä.
Mitä tämä tarkoittaa koulutuksen kannalta
Sivuuttiko koira piilon, tekikö koira ”virheilmaisun”? Kuvittele kaksi koiraa, jotka molemmat on koulutettu etsimään eukalyptushydrolaattia. Toisen koulutuksessa käytetty etsintäkohteen hallitseva komponentti on 1,8-sineoli, toisen kohteen taas vastaavasti säilöntäaineet, lisäaineet taikka muut seoksesta löytyvät ”sivuhajut”. Koirat ovat oppineet eri tehtävän, vaikka purkin kyljessä lukeekin sama asia. Näissä tilanteissa myös muut ympäristötekijät saattavat korostua: siirrännäismateriaalien hajut, muiden koirien jättämät jäljet kohdehajun ympäristöön, tai esimerkiksi mahdollisen suojapurkin materiaalin ominaishaju.
Säilöntä- ja lisäaineiden käyttö hydrolaateissa saattaa tuntua oudolta, mutta on täysin normaali asia kosmetiikkateollisuudessa. Vesipohjainen kosmetiikkatuote on säilöttävä tavalla tai toisella. Hydrolaatit on tehty tyypillisesti kosmetiikaksi taikka hoitotuotteiksi, eivätkä välttämättä koirien hajukoulutuksen kohdehajuiksi. Ongelma syntyy vasta, kun tuotteelta odotetaan sisältöä jota ei voida varmistaa.
Miksi valitsimme yhden kohdeyhdisteen
Kehitimme Nordic -sarjan hajupalat näiden havaintojen pohjalta. Palaan ladataan yksi tunnettu kohdeyhdiste: Nordic EUCA -paloissa 1,8-sineoli ja Nordic LAVENDER -paloissa linaloli. Yhdiste on sama joka erässä, ja sen määrä on tarkasti annosteltu. Käytännössä tästä seuraa kolme asiaa:
- Koira oppii täsmälleen sen hajun, jonka valitsit. Lähteessä ei ole kilpailevia hajuja, joihin koira voisi tarttua.
- Vahvuutta (=pitoisuutta) voidaan säätää luotettavasti. Kun nostat tai lasket vahvuutta, muutat vain yhtä asiaa, et koko hajukuvaa.
- Uusi pussi vastaa aina edeltäjäänsä. Harjoittelu on toistettavaa ja jatkuu siitä mihin jäätiin.
- Tuotteet eivät sisällä koskaan säilöntäaineita. Hajupalat ovat nesteettömiä eivätkä pilaannu samalla tavalla kuin vesipohjaiset hydrolaatit.
Yksi yhdiste ei ole oikotie vaan lähtökohta: alkuvaiheessa koiran on helpompi oppia yksi selkeä asia kerrallaan, ja ohjaaja tietää mitä koira on oppinut.
Todellisessa maailmassa ”Eukalyptus” on kuitenkin paljon muuta kuin yksi molekyyli. Tämän takia kehitämme myös tuotteita, joiden hajuprofiili perustuu analyysisertifioituihin eteerisiin öljyihin: analyysitodistus kertoo, mitä eteerinen öljy sisältää, joten hajuprofiili voi olla monimuotoisempi ilman että koostumuksesta tulee käyttäjälle arvoitus.
Hydrolaateista näitä analyysitodistuksia on erittäin vaikeaa tai mahdotonta löytää. Hajupaloissa käytettyjen seosten analyysitodistukset ovat kaikkien käyttäjien saatavilla.
Eteeristen öljyjen käytön haasteena on ollut niille tyypillinen erittäin voimakas väkevyys ja annostelun vaikeus nestemäisessä muodossa. Hajupalat mahdollistavat eteerisen öljyn täsmällisen mikrotason annostelun, jonka avulla paloista saadaan voimakkuudeltaan erittäin lähelle hydrolaattitippoja vastaavia määriä, toistettavasti ja hallitusti.
Lähde
Turunen, S.; Paavilainen, S.; Vepsäläinen, J. & Hielm-Björkman, A. (2024). Scent Detection Threshold of Trained Dogs to Eucalyptus Hydrolat. Animals 14(7), 1083. doi.org/10.3390/ani14071083
Avoin julkaisu, luettavissa myös Helsingin yliopiston julkaisuarkistossa: hdl.handle.net/10138/574428. Tässä artikkelissa esitetyt milligrammamäärät on laskettu tutkimuksen liitetaulukon pitoisuuksista.
